Olen tässä kerennyt kirjoittaa muutamia uusia runoja, joten nyt on aika julkaista niitä.

"Aikaa et voi vastustaa. Aikaa paetkaa. Aika meitä saavuttaa, tuhoa tuomassa on.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aika meidät kahlitsi, kahleisiin murtamattomiin. Ne heikkenee kun aika kuluu, mut ei koskaan puhki mee.

Orjat ajan yössä vaeltaa, unessa orjana palvella saa. Aika vie kohti loppua vaan, vankeista maa palkkion saa."

"Sinä luulet olevas ainoo päällä maan, jota joku kumartaa ja rakastaa. Luulet olevas, enemmän kuin muut. Luulet olevas suurta suurempi, muttet oikeasti ole edes sitä pienen pientä sekopäätä."

"Me juoksemma pakoon aikaa, aikaa mahtavaa. Mutta aikaa ei voi paeta, ei edes autolla. Aika kenties odottaa, sillä kiire sillä ei oo.

Aika et voi paeta, aika kiinni saa. Juosta voi, hyppiä voi, muttei piiloutua. Aika kenties armahtaa, jos voimaa sulla on, aika tulee, aika vie. On matka loputon"

Sanoisin, etteivät runot tällä kertaa ole aivan mahtavia, mutta kenties ne kelpaavat.