Suoraan sanoen, älkää ihmetelkö tämän kirjoituksen laatua, sillä se on hiukan hämmentävä. Mutta yrittäkää ymmärtää.

Haluan minäkin olla vapaa, vapaa menemään minne vaan, tekemään mitä vaan. Taivaltamaan läpi Saharan, patikoimaan Andeilla, juoksemaan Himalajalla, hihhuloimaan Irlannin nummilla, tutkimaan Yhdysvaltojen suurkaupunkeja, uimaan Mariaanien haudassa, ja leiritymään vaikka Brasilian sademetsiin. Oikeastaan, haluan tutkia maailmaa. Ja lupaan, että sen teenkin. Mistä tiedän, että ehkä jäänkin sitten sille tiellä, kun sukuni on tälläinen, että maailma vetää puoleensa. Hei, se on mulla veressä. World, here we come. Minä luultavasti haluan asua joko Lapissa, tai Irlannissa, en ole asiaa miettinyt sen enempää. Sitten kun elämä vakiintuu niin saa nähdä. En suoranaisesti tunne olevani vapaa, vasta sitten olen vapaa, kun selälläni ei ole mitään taakkaa. Mitään mitä pitäisi tehdä, vapaus merkitsee minulle sitä, että saan mennä mihin vaan, tulla koska vaan ja lähteä kun haluan.

Ajattelin myös puhua hiukan itseni monistapuolista, joista se, joka kulloinkin on vallassa, päättää vapauteni muodon.

Kaikilla on puolensa, minussa on outo, kunnianhimoinen, itsekäs, auttavainen, raivopäinen, hauska, ja ehkäpä hiukan ovela/ luihukin. En tunne, että niistä minulle on vaaraa. Mutta tietysti, jos vaikka joku puoli sitten ottaa vallan, mistäs tiedän, vaikka olen seuraava Hitler?

Niin ja vielä tuohon edellisiin. Terveinkin ja parhaiten pärjääväkin meistä voi seota, nerosta voi tulla hullu. Parhaiten pärjäävästä voi tulla murhaaja. Niin se vaan menee.

Hei muuten, älkää ihmetelkö näiden tekstien outoja asuja, suurin osa nyt julkaistuista teksteistä on kirjoitettu aikanaan omaan yhteyteensä, ja ne ovat jo julkaistu eri tahoilla (Tai omissa muistiinpanoissani) ja en tosiaan jaksa oikolukea niitä.