Viha, se tunteista kenties toisille ihmisille vaarallisen. Itselleen ehkä ei, mutta muut tuntevat sen kyllä nahoissaan, varsinkin kun viha muuttuu raivoksi, jota ei voi hallita. Raivoksi, joka tuhoaa kaiken, joka sen edelle osuu. Itse olen hyvin rauhallinen ihminen, ja suutun harvoin, mutta suoranaisesti sanottuna, kun suutun, vihani on raivoa, yleensä hyvin lievää, mutta raivoa kumminkin. Tiedän siihen kyllä syytkin, sillä vihani kasaantuu raivoksi, ja näin ollen se purkantuu myös raivona, pitäisi opetella purkamaan se muuten.

Nyt sitten, mistä viha syntyy? Viha on ilmeisesti yksi ihmisen tunteista, jonka jokainen tuntee elämänsä aikana, kenties suuttumuksena, joskus jopa raivona. Viha, viha on tunne jolla puramme pahaa oloamme, ja muutamme sen väkivallaksi, rumiksi sanoiksi ja tälläiseksi. Viha on kuin suru, kaipuu. Tunteet, jota ihminen ei halua tuntea. No, jokainen sitten miettiköön itse, miksi.

Tunne

"Raivo hallitsee, sydän pamppailee.
Vihaa kumartaa, vammoja parantaa.
Ja nuo kaksi tunnetta sinut johdattaa kohti maan ainoaa oikeaa hallitsijaa"