Blogin nimikin kun viittaa aikaan, tosin ajattomuuteen, mutta ajattelin tämänkin takia nyt pakista hiukan ajasta.

Tuolla runoissani oli aika runo, kerronpa hiukan sen taustoista:

"Me kaikki olemma vankeja, ajan kahleissa. Eikä kukaan, ikinä ole päässyt irti niistä kahleista. Olemme Ajan orjia, orjia ajalle. "

Hiukan kuvainnolisesti, mutta kuitenkin. Olemmehan me kaikki, vankeina ajan kahleissa. Nimittäin me vanhenemme, ja lopulta kuollemme. Ja jos kahleet saisi poikki, vanheneminen pysähtyisi, siis ajan vaikutus loppuisi. Kuvainnollista totta, mutta olemme myös Ajan orjia. Outo inspiraatio. Tuokin vain tuli, en osaa selittää.

Totta se on niin. Ja loppu koittaa yksilöille, se on totta. Mutta Ajan kahleilla on myös pidempi vaikutus. Lopulta se räjäyttää auringon ja niin tuhoaa maapallon. Voisi nyt kuvata asiaa niin: Meidät on kahlittu autoon, joka ajaa hitaasti kohti loppuaan. Lähes kokoajan joku väsähtää, ja jää renkaan alle (Siis yksilökuolee) mutta lopulta auto ajaa ison kolarin. Hullua.

Huomauttaisin vielä, että edellä olevat tekstit runosta ovat aikaisemmin kirjoitettuja, joten niiden tekstinmuoto saattaa olla kertovaa, tai muuten kummallista. 

 Kuten edellä mainitsinkin, mehän olemme vain vankeja ajalle. Emme voi vapautua, vaan vähitellen liumme kohti rankaistuksemme loppua, kuolemaa. Olemme kahleissa. Ja kahleen toinen pää jäköttää ajan kädessä, olemma hänen orjiaan. Hän päättää koska kuolemme, hän päättää aikamme pituuden. Oikeastaan, hän määrää paljon. Hyvin paljon. Aika on mielenkiintoinen käsite, siitä voi kertoa tarinoita, tai pohtia aikaa hiukan erikoisella tavalla, kuten minä teen. Olen saanut ajasta hämmennettyä todella paljon, aika on aiheena niin mielenkiintoinen.

En nyt keksi kovin paljoa enempää ajasta, mutta lupaan, että näitä aikaa käsitteleviä kirjoituksia tullaan vielä näkemään, minut tuntien.