En ole käytännössä runoillut, kirjoittanut vain muutamia, sekavia pätkiä, jotka pistän tähän alle:

"Pimeydestä, näkyy valoa. Ja valo vastaa, varjoa. Ja jokainen muistakoon, sen hetken ikimuistoisen.

Oli paljon, jota kaipaan jään. Oli paljon, jota muistaan jään. Oli paljon, jota unohda en. Ja jokainen tietäköön sen. Ja jokainen nähköön sen. Ja jokainen muistakoon sen. Vaikka mielikuva, katoaa. Niin muistot silti jää. Ja muistot silti jää. "

"Raivo hallitsee, sydän pamppailee.

Vihaa kumartaa, vammoja parantaa.

Ja nuo kaksi tunnetta sinut johdattaa kohti maan ainoaa oikeaa hallitsijaa "

"Totuutta etsin, löydänkö sen? Toivon et oot onnellinen.

Totuuden piilotet tiedät sen. Toivon et oot onnellinen.

Totuutta löytää voi en. Sisimpääsi kätket sen.

Totuus vihdoin paljastuu. Ja sisimpäni rauhoittuu. "

"Luulin, että ymmärtäisit, olin väärässä. Luulin olevani jotakin, mutten ollut. Olin vain surkimus yksin yössä, sadetta odotellen, portin pielessä. Vaikka muille auringo paistoi, minä käänsin selkäni auringolle, ja lähdin kohti sadetta. Sadetta, jota odotin. Kiersin kylät, kiersin kaupungit, kunnes viimeinen löysin sateen. Sade lamminkoon itseni hukutin, murheeni pois vein. Maailma käänsi minulle selkänsä, minä maailmalle. En jaksanut enää taistella, maailma oli voittanut, ja myönsin häviöni. Sillä en voinut paeta pimeyttä ikuisesti. Pimeys saartoi minut, saarretuna odotin. Tyhjyys tuli, ja yksinäisyys. Itkin itseni uneen. MINÄ LUOVUTAN, huusin yksinäni, mahtanut en mitään, voimani oli viety. Vain pimeys, ja tuntematon jäljellä. Ymmärrystä en saanut, vain kolkon katseesi porautuneena luihini. Pahuutta pelkäsin, sitä sain, pimeydestäkin osani. Minulla oli mahdolisuuteni, pilasin ne kaikki. "

"Me kaikki olemma vankeja, ajan kahleissa. Eikä kukaan, ikinä ole päässyt irti niistä kahleista. Olemme Ajan orjia, orjia ajalle. "


En voi sanoa niitä hyviksi, mutta on niitäkin aina joskus syntynyt. Ja suvussani on runollisia ihmisiä. 

Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan, joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan

- Mika Waltari

Tuo runo iskee minuun erityisesti, ja pidän muutenkin Mika Waltarista. Joskus sitten taas lahjoittelen teille lisää runoja.